Suloisen Tiana-vauvan kuvauksissa kävi niin kuin prinsessoille joskus käy – uni ei ollut tullakseen ja olokin oli jostain vauvamaisesta syystä tukala. Tämä koitui kuitenkin todelliseksi onnekseni, kun sain mahdollisuuden pidellä tätä pientä nyyttiä rauhoittavasti sylissäni. Mikään ei tunnu kauniimmalta lahjalta kuin vauvan äidin luottamus siihen, että vauvalla on kanssani hyvä olla… Äiti saikin pitää hyvin ansaitun lepohetken sohvalla kun Tiana haki hyvää asentoa ja unta olkapäälläni. Ja saatiinhan se hernekin pois prinsessan patjan alta – ja niin unet maittoivat taas…