Saran toive oli, että hän saisi persoonallisia ylioppilaskuvia, joissa ei tarvitsisi edes aina olla katse kameraan. Minusta nuorten kuvaamisessa on aivan mahtavaa, jos saan kuvattavan tajuamaan, että vaikka otettaisiinkin muutama niitä ”pakollisia” hymykuvia jotka voi laittaa kiitoskorttiin, niin kuvauksessa ehditään tehdä myös muunlaista kuvaa. Sellaisia, jotka tuntuu omilta ja joita kehtaa tai jopa _haluaa_ laittaa esille Facebookiin tai muualle sosiaalisiin medioihin. Saran kanssa tästä päästiin hyvin yhteisymmärrykseen, ja niin kiittää (toivottavasti!) sekä mamma että tytär.
Kaunis mustavalkoinen mekko täydensi Saran tyylin, ja vaikka kengätkin sopivat asuun hyvin, oltiin yhtä mieltä siinä, että näissä kuvissa saa varpaat vilahtaa. Liian vakavaa ei tarvitse olla!
Katso myös miltä homma näyttää, kun veimme kuvaukset studiosession jälkeen ulos lumen keskelle http://www.facebook.com/media/set/?set=a.330226027017223.80691.239589289414231&type=3 – ihan eri tunnelma! Vaikea on valita, kumpi setti vie voiton ja päätyy käyttöön… Onneksi sen valinnan joutuu tekemään Sara enkä minä :)