Vastasyntyneiden vauvojen kuvauksessa kiteytyy minulle valokuvaksen ydin – ohikiitävän hetken tallentaminen ihanaksi muistoksi, jonka kautta voi elää näitä hetkiä uudelleen vuosienkin kuluttua.
Vastasyntyneen vauvan käpertyvä ja uninen olemus säilyy hyvin vähän aikaa. Yleensä eron huomaa jo siinä, kun tapaan perheen pari viikkoa kuvauksen jälkeen kuvien tilauksen ja toimituksen yhteyessä. Vauvan tietenkin tunnistaa vielä samaksi, mutta varsinkin vanhemmat huomaavat eron siinä vauvassa, jota he nyt pitävät sylissään, ja siinä pikkuisessa nyytissä, joka näkyy valokuvissa. Ja kyse on vain viikosta tai parista! Se hetki, se ihan uuteen ihmiseen ja hänen piirteisiinsä tutustuminen ensi kertaa – menee ohi monilla äideillä vähän kuin sumussa.
Äitinä koen lapsen kasvun ihmeellisyyttä joka päivä oman perheeni kautta, ja minuakin toisinaan harmittaa, että en ole tallentanut muistiin tärkeitä päivämääriä, jolloin lapsi oppi jotain aivan uutta. Milloin hän ensimmäistä kertaa kääntyi? Nauroi ääneen? Monesti valokuvat toimivat muistiinpanoina lapsen kehityksestä ja kasvusta silloin, kun muistikirjan sivulla on tyhjä kohta.
Vaikka vauvakuvaukset ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina paljon, on edelleen toisinaan myös niitä, jotka tulevat lapsensa kanssa valokuvaan ensimmäistä kertaa lapsen 1-vuotispäivänä. Toivotan tietenkin heidätkin tervetulleiksi. Usein kuitenkin kuulen näiltä äideiltä ja isiltä, että heitä jäi harmittamaan, ettei kuvia (ensimmäisestä) lapsesta tullut otettua vastasyntyneenä ammattilaisen kanssa. Harva myöntää jälkikäteen toivoneensa, että olisi säästänyt vauvan ensi hetkien tallentamisessa ja panostanut enemmän vaikka uuteen imuriin.
Mikä ihanampi lahja itselleen ja lapselleen, kuin näiden ohikiitävien tuokioiden ikuistaminen. Ne eivät vaadi huoltoa. Niiden takuu ei mene vanhaksi. Niiden arvo ei laske, vaan nousee läpi elämän.
