Azorien saariryhmä tunnetaan vaihtelevasta säästään – onnekkaana matkaajana koin tämän ”nähtävyyden”. Sadetakki, fleecepusero ja aurinkolasit mukaan aina ulos lähtiessä – ja silti saatoin vielä kaivata käsineitä tai lippalakkia… Maisemat olivat niin upeita kuin missä tahansa luonnonystävän paratiisissa voi kuvitellakin olevan. Ikimuistoiseksi ne kuitenkin tekivät nopeasti hälvenevä ja tihenevä sumu, joka paljasti ja peitti luonnon aarteet alati vaihtuvaksi taideteokseksi. Tai auton kattoon ja ikkunoihin rummuttava ja vuolaana virtaava sade, joka muutti perinteiset kylämaisemat abstrakteiksi tauluiksi. Tai dramaattisena synkkenevä taivas, joka repesi sokaisevaan auringonpaisteeseen.
Jatkuvasti muuttuva sää muistutti minua matkallani myös siitä, että näennäisesti muuttumattomana pysytellyt kuvauksellinen saariryhmä on kaikkea muuta. Globaalitalouden kriisit ja monikansalliset menestystarinat yltävät myös keskelle Atlantin valtamerta – idyllinen, pysähtynyt postikorttikylä elää tosiaankin vain postikorteissa ja matkaoppaissa. Avoimin mielin kulkeva matkalainen näkee ja kokee paljon monivivahteisemman paikan, jossa pysyvää on vain muutos.