Jotain syvällekäypää on siinä, kun ulkona ihanan kesän lopulla kulkiessaan huomaa ensimmäisten lehtien alkaneen kellastua. Kesä on ohi – syksy voi alkaa. Mitä kesästä jäi mieleen elämään, ja jäikö mieleen se mitä kesältä odotin? Vai olivatko kesän parhaat hetket ohikiitäviä, odottamattomia?
Tiedän kesän olleen onnistunut, kun tervehdin syksyä lämmöllä. Viime kesänä näin ei ollut, kun vietin sen ainoankin Etelä-Suomen aurinkoisen viikon silloin sateisessa Pohjois-Karjalassa. Tänä kesänä olkalaukkuni haalistui lempeistä auringon säteistä, ja olin enemmän itseni kuin aikoihin. Tämän kun voisi sanoa jokaisena kesänä tästä eteenpäin!
Siis – kiitos kesä, tervetuloa kirpeä syksy täynnä uusia haasteita. Olen valmis.