En tiedä kummalla meistä oli hauskempaa. Pallo lensi edestakaisin milloin potkusta, milloin heitosta. Olin aivan myyty! Perheen poika halusi välittömästi pienen tutustumisen jälkeen alkaa pelata kanssani palloa, ja minä lähdin iloisesti leikkiin mukaan.
Kun oli aika kuvata maailman ihanimmat kiharat omistavaa pikku neitiä, intouduimme kurkistusleikistä niin, ettei sitä olisi malttanut lopettaa. Eikä kyllä ihan heti lopetettukaan…
Saavuin Lauttasaareen nelihenkisen perheen valokuvausta varten tavallisena kesäpäivänä. Yhdessä saimme kuitenkin aikaan jotain joka ylsi yli tavallisen. Otin kuvia lapsista, sisaruksista yhdessä ja koko perheestä heidän kotipihallaan ja sen ympäristössä. Välillä otettiin taukoja ja lapset nauttivat sylittelystä isän ja äidin kanssa. Kamera tallensi tuokioita sieltä ja täältä. Ja taas jatkettiin valokuvaajan antamilla ”tehtävillä”.
Uskon vahvasti siihen, että taikaa ei tapahdu, sitä tehdään. Olen kiitollinen, että sain olla mukana tämän perheen polulla uudelleen. Kiitollisena kannan muistoja monista ihanista tapaamisistani ihmisistä ja kuvauksista läpi vuosien, ja tämä on varmasti yksi niistä.